Sivut

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tunneside tatuointiin.

Upea tosikertomus tatuoinnin merkityksestä ottajalle. Joskus vastaan tulee selvästi muistotatuointeja tai muita merkityksellisen näköisiä kuvia, jolloin alan pohtimaan: Millainen tarina on kuvan takana. Seuraava tarina kertoo Patricia -nimisestä naisesta ja hänen tatuoinnistaan.

Kertomus kannattaa lukea ja sisäistää sen merkitys kuvan ottajalle. En sano, että jokaisella tatuoinnilla pitäisi olla suurempi syy ja merkitys. Haluan vain jakaa kanssanne myös kuvia, joiden takana piilee kyyneliä, naurua ja pieni opin siemen.

"

Minun nimeni on Patricia ja omistan lukuisia tatuointeja. Mutta yksi kuvistani on kaikkein tärkein ja se löytyy oikeasta olkapäästäni. Menetin molemmat vanhempani. He olivat vanhemmista parhaimmat, jotka tyttö voisi ikinä toivoa. Äitini oli äitinä huippu ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain viettää ne yhteiset vuodet, jotka meille annettiin.



Tatuointini on kuva isästä ja äidistä silloin, kun he tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Isäni oli armeijassa ja äitini nuori tyttö. Tapaamisen jälkeen kolmen kuukauden kuluttua äitini ja isäni menivät naimisiin ja saivat neljä lasta. Se oli kunnes kuolema meidät erottaa, vaikka heidän aikansa päättyikin eri ajankohtina. Äitini oli huippu. Hän oli tukenani aina - niin hyvinä kuin pahoina hetkinä. Hän piti minut vastuussa omista tekemisistäni sekä auttoi minua kohtaamaan vastuuni. Useimmat vanhemmista puolustaa lapsiaan, vaikka syy olisikin omien, mutta ei - minun äitini sanoi aina, että sinulle on annettu aivot. Ja niin minäkin elin ja kuljin tietäni välittämättä kuka kulki vierelläni. Minun oli itse ajateltava.



Liene tarpeetonta sanoa, mutta minullakin on nyt oma tytär, eikä tie ole ollut kovin helppo. Mutta opin, että elämässä on yksi asia joka tekee minusta hyvän. Minä rakastan tytärtäni pyytteettömästi. Pidän hänet vastuussa tekemisistään ja opetan olemaan vahva ja itsenäinen kaiken tämän keskellä. Nyt hän opiskelemassa lakia tullakseen lakimieheksi tulevaisuudessa.


Vanhempani ovat aina olleet minun "oikea" käteni ja nyt olen tatuoinut heidät oikeaan olkapäähän muistuttamaan minua, kuinka he minua rakastivat. Kun olen heikko ja tunnen, että voisin luovuttaa katson olkapäätäni, tatuointiani ja muistan, ettei äitini minua kasvattanut luovuttamaan. Samoin katsoessani tatuointia minusta tuntuu, että kulkevat yhä vierelläni.
"
Alkuperäinen kirjoitus / lähde (eng.) täällä >>  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti