Tässä kohtaa normaalin ajattelukyvyn omaava ihminen ilmaisisi oudosti ja epäilevästi, ettei juurikaan ole asiaa miettinyt. Mutta kun musiikki peittää puheen ja kun asiakas vaipuu omiin ajatuksiin valtaa tuo kysymys väkisinkin mielen. Pitäisikö minun oikeasti nyky-yhteiskunnassa miettiä tämän tapaisia asioita? Eihän kuva minua muuta. Olen edelleenkin hyvin koulutettu ja pätevä oman alani ammattiin.
Miksi siis tämä kysymys tulee ilmoille aika ajoin? Pitäisikö meidän miettiä tatuointia harkitessa työtilaisuuksien menettämisiä vai uskotteko, että tämä kyseinen "pelko" alkaa helittää? Oletko sinä miettinyt asiaa tai kohdannut syrjintää tatuointiesi takia?
Kerro kokemuksesi, oletko tuntenut erilaisuutta tai ikävää kohtelua johtuen kuvistasi?
Oletko joutunut luopumaan mistään vain siksi, että diggaat tatuoinneista? (ja muutaman totta kai omistat!)
Vain onko tämä pelkkää utopiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti