Unohdettu mutta ei kuopattu!

Elämä kun vie joskus kirjoittajan mukanaan. Toisille teille, aavalle, laineille rantaviivan lähelle. Koska mieleeni palautui rakkaus kohtaan tatuointeja päätin kaivaa esiin tämän vanhan, mutta silti ja edelleen kovin ajankohtaisen blogin. Hullua kyllä, pääsin takaisin näppäimistöni ääreen ja onnekseni tunnukseni olivat säilyneet koskemattomina bittiavaruudessa. Joten herätellään rakkautta tatuointeihin kohtaan lyödään blogi uudelleen tulille. Tosin paremmalla ajalla ja paremmilla ajatuksilla!

Holy Moly!

Love it!!!

Artist: Alexandre Veríssimo

Body parts. First is ... arms! (Love full sleeve tattoos)

Joskus, kun mahtava euro sen mahdollistaa, haluan itsellenikin molemmat kädet täyteen kuvia. Vasempaan olen jo väriä saanut, mutta oikea kaipaa tasapainokseen kuvaa. (vasemman puoleinen kävelytyyli) Ideana olisi toteuttaa elokuvista tuttuja scenejä, kohtauksia, ja vielä eri väreillä. Siis niille, jotka eivät kokonaiskuvaa vielä näe tarkoitan mm. Sin Cityn musta-punainen. 300 -elokuvan oranssin sävyt. Lord of the Ringsin kauniita maisemia (tai jotakin hehkeää haltiasettiä). Walking Dead leffahan suorastaan huutaa ideoita. Tähän tyyliin lapsoset. No niin, ketäähän ei kiinnosta turhat lätinät, lyödään pöytään siis niitä kuvia, jotka omaa silmää miellyttävät. Alle kommenttikenttään voi heittää linkkiä kuviin, mieluiten aiheeseen liittyviä, jotka miellyttävät sinun silmääsi! (Mutta ei sitä youtube videota "eye of the tiger!)

Hakien kuvia ja pohtiessa - listani pään sisällä kasvoi. Mm. Tim Burtonin Leffat. Stephen Kingin kirjoihin perustuvat leffat jne. jne..

Pelkillä linjoilla.

Yksinkertainen. Loistava. Paljon sanova. Ajatuksia herättävä. Niin kuin sanotaan: "Yksinkertainen on kaunista" ja "Less is more"! Love it! Mielipiteitä?

Artisti: Chaim Machlev

Some sick portraits! Agree?

Alfonso Boyano, Argentina

Costi Tattoo, Bucharest

Khan Tattoo,  Australia

Lausbub Tattoo, Germany

Portrait of Salvador Dali. Unknown Artist.

Steve LaMantia

Time goes - life stays as same as always..

Oh hoh.. Ompas taas kellon viisareiden kuluminen minut herättänyt palaamaan blogini ääreen. Rasvataan siis rattaat, vedetään punnukset ja viritetään vieterit, jotta saamme taas katsella ja ihastella, tietenkin myös haaveilla, hienoista tatuoinneista.

Koska aikaa on kulunut liian paljon (ja nopeasti), mikä olisikaan sopivampi kuvakavalkadi kuin  kellot ja aika! Oikeastaan tunnustan rakastavani vanhoja vintage/antique taskukelloja. Ja sitä, mitä ne edustavat tatuoinneissa. Tai jos nussimme pilkkua tarkoitan tietysti aikaa. Määritettä, jota emme voi piirtää tai kuvittaa. Jota emme näe emmekä tunne. Jota emme voi ostaa tai omistaa. Jotakin, mikä joka tapauksessa kulkee eteen päin välittämättä oikeastaan yhtään mistään!

Rakastaa tai älkää - olkaapa hyvä mussukat!

Less is more!

Isoja ja pieniä. Mustia ja punaisia. Väreillä tai ilman.Tatuointeja on niin monenlaisia. Itse asiassa niin monta erilaista, kuin kantajiakin on. Itse kuulun ehdottomasti niihin, jolle mikään ei riitä; puhutaanhan edelleen tatuoinneista. Mitä enemmän kuvia, jaloissa ja käsissä. Selkää pitkin. Rintakehältä kaulalle. Jos olisin taloudellisesti turvattu olisi minulla aivan varmasti enemmän kuvia, kuin tällä hetkellä. Voisin jopa väittää, että huomattavasti enemmän.. Kävellessäni kesäisellä kadulla, nojaillessani baritiskiin oluttuopin edessä katseeni kiinnittyy usein ihmisten tatuointeihin. Ja vaikka taustalla hakkaisi sadan desibelin voimalla pelottava teinipoppi erottuu päässä aina hetken aikaa ajatus, mitä kuva tarkoittaa. Mikä on kuvan tarina? Onhan ihmisillä selvästi myös niitä kuvia, jotka ovat  vain asuste - koriste iholla vailla tuon kummempaa sanomaa. Eikä se väärin ole, ei missään nimessä. Itse vain rakastan niitä kuvia, jotka kertovat enemmän, kuin esittävät. Tatuointeja jotka ovat kuin kirjoja. Vaatimattomilla kansilla täynnä tarinaa ja sisältöä. Jos et siitä kysy, jos et sitä lue, et koskaan saa tietäämitä se pitää sisällään.

Palatakseni asiaan.. Olen huomannut ihastuvani (ts.tykästynyt) yksinkertaisiin, vaatimattomiin tatuointeihin, joita "piilotamme" pitkin kehojamme. Tatuoimme niitä piiloon. Otamme ne esille hetkinä, jotka ovat joko intiimejä, yksityisiä tai jaettu jonkun tärkeän kanssa. Näytämme ne vain niille, joille haluamme ne paljastaa. Kerromme tarinan heille, joita se kiinnostaa. Vaikka itse suosin tatuointien runsautta olen myös oppinut arvostamaan sitä pientä ja vaatimatonta. Niin kuin sanotaan Less is more..

Entä lukijat? Onko teille tärkeää se pintapuolinen kauneus vai merkityksellinen syvyys? (Totta kai sopivasti kumpaakin..)

Entä ihastutteko enemmän kokovartalokuviin, kuvioituihin käsiin ja jalkoihin vai kiinnitättekö enemmän huomiota pieniin ja vaatimattomiin tatuointeihin? Vai onko sillä edes väliä?

Isänmaan puolesta!

Itsenäisyytemme kunniaksi. Sotaveteraaneille kumartaen,
Kiitos!

"Google search"

Joulun alla pakkasen puremia.

Aivan ensimmäiseksi nöyrät pahoittelut erittäin laiskasta kirjoittamisen tuskasta. Tekstiä ja kuvia on lisätty luvattoman vähän. Syytetään kiireitä. Siihen mahtuu.. Muutenkin oman tatuointiprojektin hidastuessa lähemmäs nollaa; on jäänyt myös kuvien ja alan tarkastelu suhteettoman heikoksi. Koitetaan siis parantaa tapojamme. Tai ainakin allekirjoittanut koittaa poltettuaan yhden savukkeen loppuyön kunniasi. Nopeasti silmäiltynä mitään maailmaa liikuttavaa Joulun alus -tatuointeja ei löytynyt, vaikka kovasti hain. Ehkä ihan hyvä. Jotenkaan en näe aiheesta löytyvänkään kovin kestäviä ja trendikkäitä kuvia. (lukuunottamatta yhtä suosikki genreä: Night before christmas!!)..

Mutta joka tapauksessa kirjoitusta pitää (tai ainakin on syytä) värittää jollakin, lyödään pöytään muutama jouluinen ja "jouluinen" tatuointi..

Palaillaan paremmilla kuvilla ja sisältörikkaammalla kirjoituksella lähiaikoina!

Peace Out bitches! 0_o

Tatuointimusteet. Syypää kuolemiin?

Elämää kaukana kaikesta pahasta. Unohdetaan autot ja kävellään. Syödään vihreää ja pelätään rasvaa. Sokeria päin älä edes katso ja juopuneita elämän sankareita ei enää kätellä. Maailmassa on se hienoa, että moni tutkimus ja artikkeli pohtii ihmisen parasta ja tukee teräviä faktoja siihen, että haluamme vain turvata kuluttajan terveyden ja elämän laadun. Tällä kertaa huomasin mielenkiintoisen artikkelin tatuointimusteiden kuolettavasta vaikutuksesta. Faktojen painoksi kirjoittaja olisi kaivannut neutraalia ja asiantuntevaa äänensävyä, mutta saikin luettavaksi mitä kauheampia totuuksia mustaan ja pelottavaan äänensävyyn. Mitä pidemmälle artikkelia luin, sitä enemmän aloin tietämättäni raapimaan vasenta käsivartta toivoen, että kaikki raskasmetallit, uraani (URAANI) ja arseeni irtoisivat haurailta ihohuokosilta. Ei, en halua vielä kuolla.

... Leikki sikseen. Hyvänä ja korrektina faktana tuodaan esille tatuointimusteiden osalta puuttuva seuranta ja lainsäädäntö. Kuvanottajana haluan tietää, että kaikki tuo väri ja muste ovat vaarattomia eikä aiheuta, tai ainakaan edistä, minulle suurempaa vaaraa, jota tupakoiden ja juoden tietoisesti itselleni jo aiheutan. Ehkä tulevaisuus ja laki ovat tatuointialalla vasta tulossa. Jotenkin pelkään, että palaamme aikaan, kun tatuointeja ottivat vain hylkiöt ja mielenvikaiset, jotka eivät välittäneet omasta hyvinvoinnnista. Ehkä olisi aika tatuoida se ankkuri olkapäähän ja suunnata merille, jossa minä ja mielipiteet ovat mahdollisimman kaukana toisistaan.

Ja odotan, koska tilastokeskus kirjoittaa tilastoja tatuointikuolemista!

Artikkeli on luettavissa täällä >>

kuvakaappaus Ilta-Sanomat.

ps. Ja sitten odotetaan niitä kukkahattu- ja kaikestakaikentiedän tätien kommentteja "Mitä minä sanoin..".. Unohtamatta maailmanparantajia tai -pelastajia, jotka haluavat vain kommenteilla päteä ilman minkäänlaista tietoa asian todellisesta puolesta!